Syyskuussa 2016 suuntasimme lomamatkalla Yhdysvaltoihin viikoksi. Jaoimme matkamme puoliksi Los Angelesin ja Las Vegasin kesken (LA omassa matkakertomuksessaan). Las Vegasissa vietetystä ajasta lisäksi ”uhrasimme” yhden päivän Grand Canyonille ja Hooverin padolle.
Las Vegas on Nevadan osavaltion suurin kaupunki, jossa asuu yli kaksi miljoonaa ihmistä. Kaupungin rakentuminen nykyiseen kokoonsa keskelle aavikkoa on saanut ensimmäisen sykäyksen aikoinaan 1930-luvulla, kun Hooverin patoa ruvettiin rakentamaan.
Bugsy Siegelin panos kaupungin kehittymiseen on suuri. Siegel oli gangsteri, joka rakennutti Flamingo Casinohotellin. Jossa me sitten itse asiassa yövyimme. Hotelli oli todella hyvä ja saimme sen vielä kaiken lisäksi edullisesti, kun satuimme nappaamaan sopivan tarjouksen. Flamingossa huoneemme oli 25. kerroksessa ja yksi seinä oli kokonaan lasia. Huoneesta oli siis todella huikeat näköalat yli hotellialueen. Flamingo on Stripin varrella, joten sijaintikin on mainio. Flamingossa on yli 3600 hotellihuonetta ja korkeutta hotellilla on 83 metriä. Plussia Flamingo-hotellille pitää antaa lisäksi todella hyvästä kuntosalista (lomalla ihan pakollinen!), useasta eri ravintolasta ja huoneen siisteydestä sekä hyvästä varustelutasosta. Hotellin allasalue oli myös viihtyisä. Allasalue oli vain aikuisille, paperit kysyttiin jo allasalueen portilla. Suosittelen hotellia ehdottomasti kaikille aikuisille!
Ensimmäinen kuva on hotellihuoneesta läpi lasiseinän hotellin sisäpihalle. Toisessa kuvassa Flamingo-hotellin kasinolta pelikoneita. Kävin niitäkin testaamassa, mutta vain sen verran että voin sanoa kokeilleeni.
Las Vegasista teimme päivän retken Hooverin padolle ja siitä edelleen Grand Canyonille. Hooverin pato on Yhdysvaltojen tunnetuimpia patoja ja sijaitsee Arizonan ja Nevadan rajalla 40 km Las Vegasista. Hooverin padolla vierailee vuosittain yli miljoona turistia. Hooverin pato on muuten suosittu myös elokuvissa – olen nähnyt useamman Hollywoodleffan, jota on kuvattu Hooverin padolla!
Hooverin pato sijaistee Coloradojoen varrella keskellä muuten täysin autiota aavikkoa. Jotenkin kontrasti on todella kiehtova, kun joki menee aavikon keskellä. Ensin kaikki on täysin kuivaa ja sitten yhtäkkiä ilmestyy Coloradojoki Black Canyonissa.
Hooverin padolle pääsimme ajamaan suoraan perille asti ja parkkipaikkakin löytyi heti padon jälkeiseltä parkkialueelta. Lämmintä oli syyskuussa miltei 40 astetta, joten kun näihin kohteisiin suuntaa, on hyvä olla mukana lippis ja juomapullo.
Korkeanpaikan kammoisena ihmettelen aina miksi tungen itseni kaikkiin näihin kohteisiin, joissa saan pitää laidoista kiinni sormin sekä varpain!
Hooverin padolta suuntasimmekin sitten kohti Grand Canyonia. Valitsimme Grand Canyonista vierailun kohteeksi pohjoispuolen Skywalkin. Crand Canyon sijaitsee Arizonassa ja on Coloradojoen uurtama noin 450 kilometriä pitkä kanjoni. Syvyys on enimmillään kaksi kilometriä, pohjoispuolella Skywalkin kohdalla puolitoista kilometriä (sekin riittää!).
Grand Canyonin pohjoispuolelle ajomatkaa tuli noin kolme tuntia Las Vegasista. Eteläpuolelle matkaa tulee siis vielä enemmän Las Vegasista. Eteläpuoli on suositumpi kohde ja melkein kaikki valmisretket suuntasivat eteläpuolelle. Me kuitenkin hyppäsimme vuokra-automme kyytiin ja hurautimme pohjoispuolelle.
Grand Canyon on yksi upeimmista asioista luonnossa, ellei jopa upein, jonka olen koskaan nähnyt. Olen yrittänyt miettiä, että mitkä asiat pääsevät edes lähelle tätä, niin en ole toistaiseksi keksinyt yhtään toista luonnonihmettä.
Grand Canyonin North Rimillä (eli pohjoispuolella) on tosiaan kuuluisa Skywalk. Valitettavasti Skywalkilla ei saanut kuvata, joten todistusmateriaalia ei ole olemassa. Kävelin Skywalkilla sen verran, että voin sanoa kävelleeni kanjonin päällä lasilattialla. Koko skywalkia en uskaltanut korkeanpaikankammoisena kävellä vaan palasin sitten samaa reittiä takaisin kun olin tullutkin. Matkaseuralaiseni meni ja käveli koko skywalkin. Mikä hurjapää!
Korkeanpaikankammoiselle ihmiselle oli melko haastavaa seistä kanjonin reunalla ja katsella kun ihmiset ottivat ”itsemurhaselfieitä” kanjonin reunalla. Mitään aitojahan ei missään ollut ja pudostusta puolitoista kilometriä. Ilmeisesti onnettomuuksiakin tuolla sattuu melko usein, juurikin hullujen turistien vuoksi. Vaikka mikäs sen hienompaa kuin ottaa selfie laidalla istuen (vai onko).
Las Vegasin yksi parhaita puolia oli kaupungin iloisuus. Kaikilla oli kauhean hauskaa ja mukavaa. Ihmiset olivat onnellisia ja se onnellisuus tarttui. Iltaelämään emme ehtineet juurikaan tutustua ja pitkien matkustuspäivien jälkeen ei oikeastaan edes jaksettu miettiä koko asiaa. Parit drinkit toki käytiin testaamassa kasinolla, samoin pelikoneet. Voittoja ei tullut, mutta toisaalta rahatkaan eivät hävinneet!
Yllä olevassa kuvassa on yksi Las Vegasin hienoimpia nähtävyyksiä. Venetia-hotellin sisällä on joki ja katto on maalattu taivaaksi. Ottamani kuva on siis sisätiloista! Ei uskoisi!
Viimeinen päivä Las Vegasissa meni nauttien hyvästä ruoasta, juomasta ja seurasta. Parkkeerasimme kirjan kera allasalueellekin pariksi tunniksi. Viiden pisteen vihje: ei kannata jättää laittamatta aurinkorasvaa. Onnistuin polttamaan itseni lukiessani kirjaa varjossa kahden tunnin ajan. Tuona aikana paloin todella pahasti siitä huolimatta, että olin varjossa lähes tulkoon koko ajan!
Matka oli pitkä Los Angelesin ja Las Vegasin välillä sekä myös Las Vegasin ja Grand Canyonin välillä. Ajaminen Amerikassa on onneksi miellyttävää ja helppoa. Lisäksi minulle ennestään jo tuttua. Vuokra-autona oli Volkswagen Jetta, joka oli aika sopivan kokoinen kulkupeli.
Tässä vielä pari kuvaa matkalta Los Angelesin ja Las Vegasin väliltä. Koko matka näytti aivan samalta. Aavikkoa.
